Epäluotettavien yhteiskuntaluokka

10.53
Hyvä ystäväni Seija (nimi muutettu) purki minulle taas sydäntään. Hän oli kokenut jotakin hyvin nöyryyttävää. Hän oli asioinut työvoimatoimistossa.

Seija on ollut viime vuosien aikana pitkiä aikoja työttömänä. Jo kauan sitten hän on pudonnut peruspäivärahalle. Sehän on tänä päivänä 24,51€. Työttömyyspäiväraha maksetaan 20 päivän eli 4 viikon jaksoissa ja siitä menee veroa 20%. Tämä tarkoittaa, että Seijan käteen jäävä kuukausitulo on 392,16€. Jos Seija sattuu saamaan jotakin tilapäistä työtä, josta hän saa esim. 50€ palkkaa, siitä puolet eli 25€ vähennetään tuosta päivärahasta. Hän siis saa työstään puolet vähemmän palkkaa kuin joku muu siitä samasta työstä. No, viime aikoina hänellä ei ole ollut pientäkään lisätuloa. Niinpä hän on joutunut kääntymään sosiaalitoimiston puoleen. Hän oli jo päättänyt, että ei sinne enää koskaan menisi. Niin kauan, kun hänen tyttärensä asui vielä kotona ei toimeentulotukea myönnetty, koska tyttären oman harrastuksensa rahoittamiseksi tekemä ansiotyö laskettiin äidin tuloksi. Oletus on siis, että alaikäinen lapsi maksaa ensimmäisistä ansioistaan perheen sähkö-, tv-, lupa-, lehtitilaus- ja autovakuutusmaksuja. Lainsäädäntö on tässä kohdin julmaa. Seija päätti siis hakea toimeentulotukea. Oli pakko, koska ystäviltä ei enää kehdannut kerjätä apua. Toisten hyväntahtoisuuden varassa eläminen oli käynyt raskaaksi. Sosiaalitoimistossa odottikin iloinen yllätys. Sieltä löytyi Ihminen! Sieltä löytyi virkailija, joka aidosti halusi auttaa. Vielä myönteisen päätöksen tehtyään laittoi tekstiviestin, että tuki oli maksettu sille pankkitilille, mihin se tulisi samana päivänä.

Seija on koko työttömyysaikansa etsinyt aktiivisesti työtä. Hän on myös hakenut mahdollisuuksia osaamisensa laajentamiseen koulutuksen kautta. Nyt oli löytynyt kurssi, joka tapahtuisi iltaisin ja lauantaipäivinä. Sinne siis! Hänhän olisi siis täysin ’työmarkkinoiden käytettävissä’ koko kurssin ajan. Hän ehti osallistua koulutukseen kahtena iltana, kunnes tuli eteen pakollinen käynti työvoimatoimistossa. Tämä ’työnhaun uusiminenhan’ täytyy tehdä tiettyyn päivämäärään mennessä. Jos ei sitä tee, päivärahan maksatus loppuu automaattisesti, eikä siinä selitykset auta.

Odotettuaan tunnin vuoroaan Seija vihdon pääsi virkailijan pakeille. Iloisena hän kertoi kuulumisiaan. Hän kertoi, että joulukuussa olisi tiedossa töitä ja että hän oli aloittanut iltaopiskelun. Ennen kuin hän oli saanut sanottua lauseensa loppuun, virkailija tokaisi:”No, mutta päivärahan maksuhan olisi pitänyt keskeyttää heti, kun koulutus alkoi!” ”Miten niin?” Seija kysyi. Minähän olen aivan yhtä työtön, kuin ennen koulutuksen alkamista. Nöyryytyksen puna alkoi kohota poskille. Kysymyshän oli siitä, että virkailija ei uskonut hänen sanaansa. Ennen kuin tulisi itku, olisi päästävä tästä pois. Seija sai sanottua, että lopettaisi opiskelun tähän päivään ja pyysi virkailijaa kirjaamaan sen ylös.

Seijaa loukkasi se, että hänen rehellisyytensä kyseenalaistettiin. Ikävintä oli se, että tämä oli jo tuttua aikaisemmasta. Työttömänä ja köyhänä hän oli jo lukuisia kertoja kokenut tämän suunnattoman epäluottamuksen hakiessaan erilaisia sosiaalisia tukia. (Lukuunottamatta tietenkin tuota poikkeuksellista kokemusta sosiaalitoimistosta.) Hän oli joutunut kokemaan, että työtön on lähtökohtaisesti epärehellinen, saamaton ja laiska yhteiskunnan tukien hyväksikäyttäjä. Tämä asenne on kirjoitettu meidän sosiaalilainsäädäntöömme. Esimerkiksi toimeentulotuen hakija joutuu toimittamaan tiliotteet perheen kaikilta pankkitileiltä kolmelta kuukaudelta. Tiliotteista lasketaan yhteen kaikki plusmerkkiset summat hakijan tuloksi riippumatta siitä, onko kyseessä esimerkiksi laina joltakin ystävältä. Hakijaa ei uskota.

Seijan tarina jatkui niin, että viikon päästä tuli Kelalta ilmoitus, että päivärahojen maksatus on keskeytetty. Työvoimatoimistosta tuli selvityspyyntö, jossa kysyttiin kaikki ne samat kysymykset, joihin Seija oli jo vastannut. Työvoimatoimikunta tulisi sitten aikanaan päättämään, onko Seija edelleen työtön. Kurssin käyminen on nyt keskeytetty. Seija miettii vain, että rangaistaankohan häntä siitä, jos kuitenkin vähän lukisi niitä tenttikirjoja…